Kronikka Kaanaan kyläyhdistyksen toiminnasta

Kronikka Kaanaan kyläyhdistyksen 20-vuotisjuhlaan
13. päivänä toukokuuta 2001
Inkeri Syvänen

KAANAAN KYLÄTOIMIKUNTA - KAANAAN KYLÄYHDISTYS RY

19.4.1981 - 19.4.2001

Kylät elämään!

Kaanaan kyläyhdistys ry., jonka 20-vuotiasta taivalta juhlimme, sai alkunsa kyläläisten innostuksesta. Tänä päivänä sanottaisiin, että tämänlaatuiselle yhteistoiminnalle oli sosiaalinen tilaus. Kipinää lietsoi 1970 - 1980-lukujen taitteessa valtakunnallisestikin kulkenut "herätysliike" Kylät elämään! Kylätoimikuntia perustettiin eri puolille maatamme. Edustajia näistä kohdattiin Kylätoimintapäivillä, joita ainakin alkuaikoina pidettiin kaksipäiväisinäkin. Näistä varhaisista oli Urjalan koulunjohtajan Seppo Pirhosen vetämä Menisten kylätoimikunta erityisesti kunnostautunut kylän elämän nostatuksessa. Valtava innostus sinne kokoontuneilla oli osaltaan uutuuden viehätyksessäkin, mutta niin siellä käytiin vielä yölläkin kiivaita keskusteluja päivän luennoista ja toimintaehdotuksista, kuinka ne olisivat sovellettavissa omien kylien erilaisiin ympyröihin. Kaanaassa on aina totuttu tekemään yhteistyötä. Hilpeyttäkin herätti maanläheisessä kuulijakunnassa monet virastopöytien takana kypsyneet ideat, joiden lennokkaita kuvioita ei olisi edes kehdattu esittää maaseudun realismissa puurtaville kyläläisille. Ehkä nykyisin jo voitaisiinkin syttyä joillekin taideriihille ja joikuverstaille, mutta silloin elettiin enemmän toimeen tarttuen.

Kaanaan kylätoimikunta perustetaan

Kaanaan kylätoimikunnan perustava kokous pidettiin Toivolassa 19.4.1981. Aiheena oli koululla tyhjillään olevan luokkahuoneen anominen paikallisten yhdistysten kokoontumis- ja harrastustiloiksi. Kokoonkutsuja, Esko Kujanpää, oli tullut vakuuttuneeksi kiinnostuksesta tilojen käyttöön keskusteltuaan paikallisten asukkaiden kanssa.

Kokouksessa olivat läsnä Esko Kujanpää, Terttu Kujanpää, Pertti Kujanpää, Markku Kujanpää, Suoma Porrassalmi, Esteri Keskinen, Kalle Kankaanpää, Jorma Salmesvuori, Kaija Salonen, Martti Salonen, Helena Hirvonen ja Inkeri Syvänen.

Päätettiin yksimielisesti lähettää esitys kaupunginhallitukselle puheena olevan tilan käyttöön ottamiseksi. Lisäksi keittolan ja suihkun käyttöä tarvittaessa pidettiin toivottavana.

Säännöt laadittiin vapaamuotoisesti. Päätettiin, ettei yhdistystä rekisteröidä. Autioituvan kylän elämän elvyttäminen oli keskeinen tavoite ja toiminta sitä tukevaa.

Tampereen kaupungin myöntämän alennuksen jälkeen jäävästä sadan markan kuukausivuokrasta todettiin selvittävä käyttäjien tultua maksumiehiksi. Teiskon seurakunta maksoi puolet, joten uudeksi jäseneksi kylätoimikuntaan hyväksyttiin kirkkoherra Arvi Malkamäki.


Takaisin ylös

Talkoot

Kyläläisillä oli muistissa viihtyisät tilat koulun toimiessa opinahjona, joten tyrmistys oli melkoinen tilojen katselmuksessa. Jäljet olivat kuin koirien kirkonmenoista.

Siitä alkoikin pitkä sarka talkootyötä, jonka varassa kaikki kohennukset, korjaukset, uudistukset, ylläpito- ja hoitotyöt on vuosien saatossa tehty. Surkeassa kunnossa ollut tikkuja hilseilevä lattia hiottiin ja maalattiin. Tarvikkeisiin kaupunki myönsi parituhatta markkaa.

Toisenkin luokan vapauduttua kylätoimikunnan käyttöön se tapiseerattiin Sisustusmestarien lahjoittamilla tapeteilla. Wc-tiloihin kaupunki myönsi tarvikkeet, suunnittelun ja valvonnan. Työ tehtiin talkoilla. Asiasta oli Aamulehdessä huulena heitetty lainaus silloisesta anomuksesta: "Ei edes vanhan perinteen vaalimisen idea luo innostuksen hohtoa pimeässä ja pakkasessa pihan perälle hapuilevien ajatuksiin."

Lipputanko on kunnostettu, tehty kunnolliset pöydät ja penkit huoneisiin. Nämä ovat näkyvimpinä tuloksina vuosien uurastuksesta. Kentän kunnostus, soranajo, jäädyttäminen, kaukalolaidat, ladunpohjien raivaukset ja latujen avaukset ovat mahdollistaneet moninaiset liikuntaharrastukset, jotka ilman kylän omatoimisuutta olisivat umpihankihiihtotasolla.

Ruista, pellavaa, olkea

Kylätoiminta suuntautui alkuaikoina perinteellisten työtapojen esittelyyn käytännössä. Rukiin matka pellosta pöytään: leikkuu sirpillä, sidotut lyhteet kuhilaiksi, riihen lämmitykset ja varstoilla puimiset takasivat ehtoisien emäntien leipiin aidon rukiisen maun ja tuoksun, jota ei marketin viidestäkymmenestäkään leipälajista tavoita.
Ja entäs uutispuuro ja voisilmä!

Putiikissa 100-prosenttista polyesterihörhellystä hypistelevästä voi olla mielenkiintoista kuulla niistä työvaiheista, joiden tuloksena jämäkkä pellavapuku muistuttaa kyläläisiä niistä innostuksen ajoista, jolloin vanhaa kerrattiin.

Pellavan vaiheet luteenkokoisesta siemenestä valmisvaatteeksi alkoi kylvöstä, joka kasvun jälkeen nyhdettiin, liotettiin ja kuivattiin. Sitten rohkiminen, loukutus ja lihtaus, jonka jälkeen kehrättiin lanka, luotiin ja kudottiin kangas. Lopuksi leikattiin ja ommeltiin.
Se on kyläläisten todellinen osaamisen ja yhteistyön taidonnäyte.

Maaseutuperinne kiinnosti kaupunkilaisiakin. Mm. steiner-koululaiset tutustuivat rukiinleikkuuseen. Ympäristöleiriläisiä oli koululla monena kesänä. Osallistuivat kylän elämään ja töihinkin. Samoin Klassisen koulun oppilaat.

Yhdessä tekemisen iloa

Yhdessätekemisen ilon kruunasi kahvihetket vainiolla, talkooemäntien herkulliset tarjoilut ja kamppiaiset, joissa vähän pyörähdeltiinkin.

Kaikenikäisten mukana olo loi elävyyttä ja jatkuvuuden tuntua. Kylätoimikunnan albumissa varhaisemmat kuvat muistuttavat ajan kulumisesta. Silloisista lapsista on varttunut aikuisia. Osaajia on jo poistunutkin joukostamme.
Takaisin ylös

Tapahtumat

Perinteisiksi ovat muodostuneet muutamat juhlat. Äitienpäivää on vietetty alusta asti. Melko pian myös isänpäivä vakiintui. Joulujuhlat, yhdistettynä eri seurojen kanssa, talvitapahtuma, kesäjuhlat, jossain vaiheessa lasten juhliakin kokeiltiin. Uudempaa perinnettä pääsiäisen aikaan sytytetty Noitavainot-kokko.

Moottoriurheilukeskus

Moottoriurheilukeskuksen tuleminen käänsi lehden myös kylätoiminnassa. Se on lisännyt sitä monimuotoisesti. Erilaiset kyvyt ovat tulleet käyttöön ja nuorten osallistuminen on lisääntynyt. Kentällä ahkeroineet ovat kartuttaneet kassaa ja näin mahdollistaneet monet hankinnat yhteiseksi hyväksi.

Lapsissa on tulevaisuuden toivo. Heidät on kylätoimikunta toivottanut tervetulleiksi ensimmäisenä elinvuotenaan onnenrahaan liitetyllä Olavi Niemisen valmistamalla Huoneentaululla.

Yhteistoimintaa

Yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta eri yhdistysten kanssa on ollut runsaasti. Järjestysmiehet ovat olleet käytettävissä paitsi moottoriurheilukeskuksen moninaisissa ajo- ja kilpailutapahtumissa myös kauempana mm. Ahvenistolla ja Jyväskylän ajoissa, hiihtotapahtumissa eri puolilla Pirkanmaata. Liikenteenohjauksessa ja Teiskon markkinoilla Kaanaan liiveillä varustetut ovat merkinneet tuttua turvallisuutta. Lukemattoman määrän lipunmyynti-, muonitus-, kahvitus- ja kioskimyyntipalveluja ovat kaanaalaiset hoitaneet vuosien virrassa. Melkoiset sammiot täyttyisivät niistä taikinoista, joista emännät ovat pyöritelleet kulloinkin tarvittavia leivonnaisia.


Takaisin ylös

Jukolan viesti

Ainutkertaisena suurtapahtumana voidaan pitää Jukolan ja Venlojen viestiä kesällä vuonna 1986. Se kokosi voimat lukemattomiin talkootunteihin. Sai järjestäjien taholta varauksettoman tunnustuksen ja kirkasti Kaanaan kilpeä yli kaikkien rajojen.

Palkintoja ja huomionosoituksia on matkan varrella karttunut. Ne ovat myös nähtävinä. Jo varhaisessa vaiheessa luovutettiin tunnustus ympäristönhoidosta Frenckellissä. Se oli harvinaisuus Teiskossa.

Vieraita on käynyt alusta asti ja lahjoituksia on saatu. Jo avajaisiin Pohjois-Teiskon maatalousnaiset lahjoittivat verhot, jotka vielä tänä päivänä ovat pienessä luokassa. Kaanaan martat antoivat kahviastiastonsa käyttöön, Säästöpankki antoi Suomen lipun, ympäristöleiriläiset albumin, jonka täyttää kuvakertomus ensimmäisen kymmenen vuoden toiminnasta. Paljon muutakin.

Oma viiri ja vaakuna

Tuli tarpeelliseksi suunnitella Kaanaan tunnus ja viiri, jotka Olavi Niemisen luomuksina ovat olleet käytössä niille luontuvissa tiloissa.

Ahkeran työn tuloksena on kyläkeskukseen karttunut melkoinen omaisuus. Juhlien järjestäjät voivat tulla kahta kättä heilutellen. Kaikki tarvittavat välineet löytyvät. Myös vuokrata voi tarpeen mukaan.

Virkistysretkiä on tehty joka vuosi. On poreiltu kylpylöissä, käyty teatterit, nähtävyydet, ostosparatiisit, puhumattakaan lähitapahtumista. Aavojen merien tuolla puolenkin, mutta ihmiset ostivat, myivät, söivät ja joivat sielläkin. Kevättalvella viimeksi katsottiin pohojalaista uhoa Seinäjoella. Juustoportissa syötiin hyvin ja Vesa lypsi tuotteiden alkuperästä muistuttavan lehmän. Mukaan ovat päässeet kaikki, kodikkaaseen ja lämpimään tunnelmaan.

Alusta alkaen kylän keskus on ollut vilkkaassa käytössä. Kansalaisopiston ryhmät, seurakunnan ja eri järjestöjen tapahtumat, syntymäpäivät, kurssit, kaikki mikä on antanut aiheen kokoontua yhteen, on sopinut entisen kyläkoulun tiloihin. Naapuritalot ovat lisänneet viihtyisyyttä viherkasveilla, jotka isossa tilassa pääsevät oikeuksiinsa. Tärkein on kodikas ilmapiiri seinien sisällä.

Viime vuosina on jokakeväinen huutokauppa kerännyt niin myyjiä kuin huutajiakin kylältä ja kauempaa. Tositarkoituksella tai tapahtuman joomiehiksi.

Ajan muuttuminen tuntuu näköalojen laajentumisena oman kylän sisältä kauemmaksi. Koko maaseutua koskevat kysymykset nousevat esiin. Väestö ei enää kulje vain pirtin ja navetan väliä, vaan eri ammattien harjoittajat sulautuvat kyläyhteisöön, kuka kiinteämmin kuka väljemmin. Yhteistoiminta vaatii erilaisia painotuksia.

Näin runsasmuotoisesti toimivan seuran aikaansaannoksia voi vain pinnalta raapaista. Aiheista täyttyisi satoja liuskoja. Samoin henkilöistä, jotka työt ovat tehneet, on mahdottomuus nostaa esiin yksilöitä. Aina on niitä, jotka tekevät enemmän kuin toiset. Erilaisia ovat kyvyt ja voimavarat. Erilaisia mahdollisuudet osallistua muista sitoumuksista johtuen.

Eikö rikkaus olekin siinä, että jokainen voi antaa panoksensa, olkoon pieni tai suuri. Tuleepa mieleen eräs palkanmaksu pääkirjasta: Eri aikoina päivän töihin tulleet saivat saman palkan, mikä herätti närää, koska joku oli tullut jo aamulla ja toinen vasta viimeisellä tunnilla. Palkanmaksaja perusteli asian niin, että siihen oli tyydyttävä. Näin se on joka yhteisössä.

Lukematon määrä anomuksia on lähetetty muistuttamaan päättäjiä siitä, että Tampereen reuna-alueellakin eletään nykyaikaa ja toivotaan edes sovellettuja versioita kehityksen tuomista elämän laadun parannuksista. On kutsuttu heitä myös paikan päälle kuulemaan ja kuultaviksi. Paikalliset kaupunginvaltuutetut olivat aikoinaan vahvana tukena puolustamassa painavin sanoin kyläläisten esityksiä.

Toiminnan pyörittämiseksi on tarvittu vireät vastuunkantajat. Toimikunnat ovat vaihtuneet ja monesti. Ainoastaan alussa kokoonkutsujana ja jatkossa puheenjohtajana toiminut Esko Kujanpää on kestänyt kaikki vuodet. Kiitettävästi. Paikka on tuulinen. Ensimmäinen oli Kaanaan kylätoimikunta, nykyinen Kaanaan kyläyhdistys ry., jonka johtokuntaan kuuluvat Esko Kujanpää puheenjohtajana, Pertti Kujanpää sihteerinä, muina jäseninä Raimo Aho, Veikko Kauppinen, Kari Keskinen, Aira Kotajärvi, Sari Kulkkila, Risto Siltanen, Juhani Tasanen ja Anna-Liisa Vuolle.

Katseltuani toimintaa pöytäkirjojen, vuosikertomusten ja muun aineiston valossa voin todeta:
KYLÄ ELÄÄ!


Toivotan onnea ja ravitsevaa jatkuvuutta juhlivan kyläyhdistyksen toiminnalle ja Kaanaan hengen säilymistä Euron kylmien tähtien alla.

Inkeri Syvänen


Takaisin ylös